Yli 100 000 euron loikka kohti taloudellista riippumattomuutta – Tulot ja kulut 12/2020

Vuosi 2020 jää varmasti kaikilla historiaan todella erikoisena vuotena. Tuntuu siltä, että viime vuonna henkilökohtainen elämä oli helmikuun jälkeen lähes jatkuvaa “kotiarestissa” oloa ja muita koronan tarjoamia muutoksia arjessa. Vuotta voisi tässä mielessä vaikka verrata loputtomaan kylmän kaurapuuron syömiseen. En voi sanoa nauttineeni tästä vuodesta kokonaisuudessaan.

Onneksi varallisuusrintamalla sujui enemmän kuin hyvin. Otin vuonna 2020 todella suuren loikan kohti taloudellista riippumattomuutta. Aktiivisuus osakemarkkinoilla palkittiin hyvillä tuotoilla, ja jotenkin tuntuu, että tätä kautta tästä “välivuodesta” sai kuitenkin jonkunlaisen palkinnon. Aiemmassa tekstissä kävin läpi viime vuoden menestyksen osakemarkkinoilla ja ajatukset ensi vuodelle.

Sadan tuhannen euron vuosi

Viimeisten laskelmien jälkeen näyttää siltä, että nettovarallisuuteni kasvoi vuoden aikana yli 106 000 euroa. Tämä siitä huolimatta, että vuoden viimeisenä päivänä päätin tarjoilla itselleni palan jäistä realismin kakkua, alaskirjauksen muodossa. Joka tapauksessa käsittämättömän hyvä suoritus, eipä tähän voi kuin olla erittäin tyytyväinen. Pelkästään joulukuussa omaisuus kasvoi (ilman alaskirjausta) vajaa 30 000 euroa. Tarkempi varallisuuden kehitys löytyy varallisuus-sivulta.

Vaikka ansiotuloni ovat kohtuullisen hyvät ja kuluni matalat, on sanomattakin selvää, että sadan tuhannen euron varallisuuden kasvusta säästöt ansiotuloista muodostavat vain pienen osan. Nettovarallisuuden kasvussa uusien säästöjen osuus oli siis ehkä noin 30 000 euron luokkaa, sijoituksista saatu osuus noin 70 000 euroa ja päälle pieni osa asunnon arvonnousua.

Excel-rahan alaskirjauksia listaamattomista osakkeista

Kaiken markkinahuuman keskellä yritän parhaani pitää jalat maassa. Toisaalta tekisi mieli lähteä kovalla riskillä jahtaamaan toista samanlaista sijoitusvuotta. En usko, että olen ajatusteni kanssa yksin. Tästä syystä pidänkin tätä enemmän merkkinä pyrkiä ottamaan rauhallisesti ja muistamaan järkevän riskienhallinnan. Ehkä osittain tämän realismin kaipuun vuoksi tarkastelin uudelleen myös listaamattomia sijoituksiani.

Olen alunperin tehnyt päätöksen arvostaa listaamattomat omistukset (kirjoitus listaamattomista osakkeista) kirjanpidossani ostohintaan ja kirjata mahdolliset tuotot tai tappiot vasta myyntihetkellä. Päätin kuitenkin nyt vuoden lopussa tarkastella kriittisesti näiden omistusten arvostuksia. En halua, että henkilökohtaisessa taseessani on eriä, joiden arvo ei edes karkeasti vastaa todellisuutta.

Tämä ei koske pelkästään yliarvostuksia vaan myös aliarvostuksia ja arvopaperien lisäksi myös asuntoa. Siis myös “piilevä” varallisuus tulisi näkyä taseessa. Tykkään katsoa koko omaisuuteni arvoa siten, että luvut vastaisivat arvoa, jonka siitä saisi myydessä (poislukien tavarat, esineet ja toteutumaton verovelka). Tämä mahdollistaa paremmin tarvittaessa laskelmat siitä minkälaiseen elämään omaisuusmassa riittäisi erilaisilla valinnoilla, kuten valinnalla muuttaa asumaan halvempaan kaupunkiin tai vuokralle ulkomaille.

Pyrin siis noudattamaan periaatetta varovainen, mutta realistinen. Epämääräiset arvostukset myös vääristäisivät tulevaisuuden ennusteita ja saattaisivat näin ollen johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Tästä syystä päätin kirjata listaamattomien sijoitusten arvosta alas noin 3000 euroa. Tämä on henkisesti mukavampi tehdä nyt, huippuvuonna, kuin muutenkin tuotoiltaan surkeana vuonna. Vaikka suhtaudun näihin omistuksiini melko luottavaisesti pitkällä aikavälillä, painoi asia vähän takaraivossa. Nyt arvostus on lähempänä sitä, millä osakkeet voisi lyhyellä aikavälillä myydä pois.

Varallisuus vuoden lopussa ja joulukuun kulutus

Edes joulu ei tällä(kään) kertaa aiheuttanut kulutuspiikkiä. Pienellä summalla lahjoja ja vaatteita ja näiden lisäksi normaaliin peruselämään riittävä kulutus.

Tänä vuonna en ole juurikaan edes ostanut vaatteita. Uudet ostetut vaatteetkin olivat lähinnä vanhojen kuluneiden “korvausinvestointeja”. Vaatteisiin ei ole ollut tänä vuonna mitään syytä panostaa: Kotona päivät muhiessa tuskin tarvitsee tehdä kehenkään vaikutusta. En usko, että olen ainoa kenellä yli puolet vuodesta 2020 meni käyttäessä yhtä ja samaa kotiasua.

(Paina kuvaa nähdäksesi tarkemmat summat)

Tämän pohtiminen tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman kulutukseemme: kuinka suuren osan omasta kulutustasostamme määrittelee ulkopuoliset ihmiset ja meidän kuvitelmamme heidän ajatuksistaan?

Klassinen esimerkki on tietysti kallis auto. Esimerkiksi siirryttäessä 30 000 euron autosta 50 000 euron autoon on keskituloisen vaikea perustella 20 000 euron lisähintaa vaikkapa ajomukavuudella, lisävarusteilla tai turvallisuudella. Jotain ylimääräistä auton ostaja siis saa itselleen, mutta mitä? Vastaus lienee jokaisella yksilöllä erilainen, mutta osatekijä varmasti on toiset ihmiset ja se mitä kuvittelemme heidän ajattelevan itsestämme. Hienojen vaatteiden ja auton lisäksi statussymboleita voi olla oikeastaan mikä tahansa asia: Ostan uudet hienommat pyyhkeet/kaiuttimet/valaisimen, jotta vieraat assosioivat minut tietynlaiseksi ihmiseksi tai kehuvat hienoa tuotettani. Sama voi hyvin päteä myös vaikkapa matkustukseen ja palveluihin.

En halua tai yritä ottaa kantaa siihen onko tämä asia oikein tai väärin. Jokaisen kuluttajan olisi kuitenkin hyvä tavaroita ja palveluita ostaessaan ymmärtää ja tiedostaa, mitkä tekijät vaikuttavat ostopäätöksen taustalla. Oletko tietoisessa kontrollissa omassa kulutuksestasi vai vaikuttaako ympärillä oleva yhteiskunta ja ihmiset siihen mitä ja kuinka paljon ostat? Lisää ajatuksia tietoisemmasta ostamisesta löytyy Parhaat Säästövinkit -kirjoituksessa.

Seuraa Twitterissä @Rahaviisas


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *