Oravanpyörä puristaa meistä irti enemmän kuin huomaammekaan – Tarkastelussa työn todelliset kustannukset

Mikä sen sijaan on kustannus välilevyn pullistumasta, joka on aiheutunut liiallisesta istumisesta?

Tai kuinka suuri on työn aiheuttama kustannus siitä, että et ehdi osallistumaan lapsesi harrastukseen äkillisten ylitöiden takia?

Entä kuinka paljon käytät aikaa työmatkoihin, parranajoon, kauluspaitojen silittämiseen, meikkaamisen ja kampaajalla käyntiin?

Palkkatyössä vaihdamme elämämme rajallisia tunteja rahallista korvausta vastaan. Teoriassa yksilö siis valitsee kuinka monta työtuntia hänen kannattaa myydä vapaa-aikaansa tarjottua palkkaa vastaan:

Tee tunti työtä ja saa 15 euroa palkkaa tilillesi.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Työ ottaa, mutta toki myös antaa, paljon muitakin asioita.

Näiden tekijöiden vuoksi valinta siitä, kuinka monta tuntia vapaa-aikaamme haluamme työnantajalle myydä, ei olekaan enää yksinkertainen työtuntien vaihto euroihin pankkitilille.

Asiasta yksinkertaisen tekee ainoastaan se, että useimmille meistä valinta työtuntien määrästä on käytännössä tehty valmiiksi. Ilman erityistä pyrkimystä ja mahdollisesti haastavia neuvotteluja työnantajan kanssa meillä on usein binäärinen valinta nollan tai noin 40 viikkotyötunnin välillä.

Kustannusten lisäksi palkkatyöllä voidaan nähdä olevan toki myös monia rahamääräiseen palkkaan liittymättömiä hyviä puolia:

  • Sosiaaliset kontaktit
  • Merkityksen kokeminen
  • Uuden oppiminen
  • Onnistumisen ja itsensä ylittämisen ilo
  • Arjen tahdittaminen

Väittäisin kuitenkin, että esimerkiksi nämä asiat ovat useimmille mahdollista saavuttaa, ainakin osittain, myös muulla tavalla kuin palkkatyöllä.

Työn ylimääräisten kustannusten välttely sen sijaan voi joillekin meistä olla erittäin vaikeaa.

Työn suorat taloudelliset kustannukset

Vapaa-ajan menetyksen lisäksi työ aiheuttaa käytännössä meille kaikille suoria taloudellisia kustannuksia. Näitä kustannuksia voivat olla esimerkiksi

  • Työvaatteet
  • Panostukset ulkonäköön (meikit, kampaajat, parturit)
  • Työmatkoihin kuluva raha (auton kuluminen, polttoaineet, bussiliput jne.)
  • Työn kautta tulevaan statukseen liittyvä kuluttaminen (esim. tarve ylläpitää golftaitoja asiakastapaamisia varten tai asua riittävän “hyvällä” asuinalueella)

Itse arvioisin esimerkiksi kuluttavani työvaatteisiin useamman sata euroa vuosittain. Pienen osan näistä toki ostaisin muutenkin, mutta käytännössä näiden hankintojen vuoksi nettopalkkani on todellisuudessa muutaman satasen pienempi vuosittain.

Työn aineettomat kustannukset

Työn aiheuttamat rahalliset kustannukset on vielä melko helposti ymmärrettävissä ja jopa laskettavissa.

Mikä sen sijaan on kustannus välilevyn pullistumasta, joka on aiheutunut liiallisesta istumisesta? Tai kuinka suuri on työn aiheuttama kustannus siitä, että et ehdi osallistumaan lapsesi harrastukseen äkillisten ylitöiden takia? Entä kuinka paljon käytät aikaa työmatkoihin, parranajoon, kauluspaitojen silittämiseen, meikkaamisen, kampaajalla käyntiin?

Työajaksi, tai työn aiheuttamaksi kustannukseksi, tulisi siis laskea myös vaikkapa kauluspaitojen silittäminen ja meikkaaminen. Monelle meistä on realismia esimerkiksi käyttää työmatkaan 30 minuuttia päivittäin suuntaansa ja muihin toimiin kuten parranajoon, meikkaamiseen ja työvaatteiden siistimiseen 30 minuuttia päivittäin. Tässä tapauksessa todellinen työaikamme on siis järkyttävät 1,5 tuntia pidempi.

Omasta kokemuksestani voin todeta, että esimerkiksi parran ajaminen ja työvaatteiden huoltaminen on vähentynyt korona-aikana, kiitos etätöiden, murto-osaan entisestään. Käytännössä minulle on siis täysin todellista laskea näistä aiheutuvat 1-2 tuntia viikottaiseksi työn kustannukseksi tai työajaksi (normaalioloissa).

Kuitenkin vielä suuremmat työnkustannukset, ainakin omalta osaltani, liittyvät passiiviseen elämäntyyliin ja työn tunkeutumiseen vapaa-ajalle. Pohditaan siis näitä tarkemmin.

Toimistotyöntekijät ovat yhtä passiivisia kuin häkkiapinat

Mielestäni yksi suurimmista työn kustannuksista toimistotyöntekijöille on liikkumattomuus. Toimistossa päivänsä viettävät palkkasoturit ovat passiivisia kuin häkkiapinat.

Paikallaan olo on meille toimistotyöntekijöille kuin saavutettu etu. Olemme “vapautuneet” fyysisestä työstä, mukavaan lämpimään toimistoon, mutta emme edelleenkään laajasti tunnu ymmärtävän sen aiheuttamia haittoja. Kysymyksessä ei ole pelkät istumisen aiheuttamat haitat vaan se, että jääkö meille työn lisäksi enää tarpeeksi ylimääräistä aikaa ja energiaa “liikunnalliseen” elämäntyyliin. Panoksena on siis useita menetettyjä terveitä elinvuosia.

Tuntien passiivinen liikkumattomuus tuntuu olevan normi, jota ei edelleenkään laajasti kyseenalaisteta. Vai tuntuisiko mielestäsi luontevalta jäädä seisomaan neuvotteluhuoneessa, tehdä kesken kaiken venyttelyliikkeitä tai käppäillä neukkarissa edestakaisin palaverin aikana? Ainakaan useimmissa tilanteissa tuskin tuntuisi, ja esimerkiksi ainoastaan esitystä pitävällä tuntuu olevan “sosiaalinen lupa” seistä. Tai onnistuuko työssäsi tunnin tai parin kävelylenkki kaamoksen keskellä päivän ainoana valoisana aikana? Väittäisin, että tällainen “talvi-siesta” tekisi meille kaikille uskomattoman hyvää.

Passiivisen työpäivän työpäivän jälkeen meille ei enää riitä normaali hyötyliikunta, vaan tarvitsemme aktiivista pyrkimystä suureen liikuntamäärään, koska arkipäivinä saamamme liikunnan määrä on niin olematon.

Historiallisessa kontekstissä (metsästäjä-keräilijät, maatalous jne.) fyysinen työ on auttanut ihmisiä pysymään terveinä ja elinkykyisinä. Valitettavasti iso osa nykytyöstä tuhoaa terveyttämme ja viikoittaisesta vapaa-ajasta tulisikin käyttää useita tunteja vain pyrkiäksemme estämään tämän tuhon.

Harvoin itseäni huvittaa tehdä liikuntasuorituksia työpäivän päätteeksi. Koen kuitenkin, että tämä on käytännössä pakollista, jotta voimme edes osittain kompensoida passiivisen istumisen aiheuttaman oman kroppamme pahoinpitelyn.

Liikkumattomuuden lisäksi työ saattaa aiheuttaa meille myös monenlaisia muita terveyshuolia. Stressaantunut tai kiireinen ihminen tuskin jaksaa lyhyellä tähtäimellä ajatella esimerkiksi terveellistä syömistä, riittävää unta tai pyrkiä liikkumaan tarpeeksi joka päivä. Lyhyellä aikavälillä on helppo imeytyä kiihkeään työtahtiin ja painaa nämä elämän tärkeimmät asiat taka-alalle. Pitkällä aikavälillä maksamme näiden asioiden huomiotta jättämisesti kalliisti omalla hengellämme.

Lisääntyvä masennus ja burnoutit ovat tietysti vielä täysin oma lukunsa.

Vaikutukset vapaa-aikaan

Miten työ muuten vaikuttaa vapaa-aikaasi? Onko vapaa-aikasi aidosti vapaa-aikaa, jota työ ei edes alitajuisella tasolla häiritse? Oletko työpäivän jälkeen myös arkena jokseenkin energinen ja valmis harrastamaan itsellesi tärkeitä asioita?

Esimerkiksi seuraavien kysymysten pohtiminen voi paljastaa sen, vaikuttaako työ tavalla tai toisella negatiivisesti omaan vapaa-aikaasi

  • Tuleeko sinun seurata vapaa-ajalla tietyn alan uutisia pysyäksesi ajan hermolla työhön liittyvissä tapahtumissa?
  • Katseletko iltaisin työsähköposteja?
  • Mietitkö kymppiuutisia katsellessasi mitä tärkeää pitikään tehdä huomenna aamulla heti ensimmäisenä?
  • Täyttääkö työ sosiaalisen kapasiteettisi? Jos olet esimerkiksi luonteeltasi introvertti saattaisit haluta kohdistaa suuremman osan sosiaalisesta kanssakäymisestä työkavereiden sijasta perheeseen tai ystäviin. Tai olisivatko “kissanristiäiset” tai perhejuhlat mukavia tapahtuma, eikä pakollisia pahoja, jos et olisi juuri käyttänyt kaikkea sosiaalista energiaasi edellisenä päivänä seminaarissa jutellen tuntemattomien ihmisten kanssa?

Oma kokemukseni on, että useimmiten työ vaikuttaa omaan vapaa-aikaani taustalla erittäin paljon. Oikeastaan voisin sanoa, että usein ainoastaan lomalla jaksan tehdä monia itselleni tärkeitä asioita. Viikonlopuista sen sijaan, puhumattakaan arki-illoista, iso osa menee työstä palautamiseen.

En ole useinkaan erityisen stressaantunut töistä, mutta huomaan nauttivani esimerkiksi lauantaipäivistä täysin eri tavalla kuin sunnuntaista. Sunnuntaina alitajuisesti valmistaudun seuraavaan työviikkoon ilman, että todellisuudessa pystyisin rentoutumaan ja nauttimaan täysillä ansaitusta vapaa-ajasta.

Lopuksi

Kuten lukuisista esimerkeistä voi huomata, saattaa työllä olla moniin meistä todella suuria negatiivisia vaikutuksia. Monet näistä asioista ovat mielestäni sellaisia itsestäänselvyyksiä, että emme edes osaa kyseenalaistaa niitä.

Toisaalta monet asiat vaikuttavat hitaasti ja pitkällä aikavälillä, siten että emme todellisuudessa huomaa näiden asioiden kehittymistä. Vaikutukset saattavat näkyä vasta vuosien päästä ja pahimmillaan saattavat vähentää terveitä elinvuosiamme.

Pohtiessa palkkatyön mielekkyyttä tulisikin ottaa kaikki elämäämme negatiivisesti vaikuttavat asiat huomioon ja olla rehellinen näiden edessä.

Valitettavasti emme juurikaan usein välttämättä pysty vaikuttamaan moniin tekstissä mainittuihin asioista. Useimmilla meistä luonnollisin ja helpoin ratkaisu työn negatiivisten vaikutusten vähentämiseen voisi olla pyrkimys lyhentää työaikaa ja sitä kautta saada lisää laadukasta vapaa-aikaa.

Tämä ei valitettavasti tunnu olevan yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttävä tapa, vaan enemmänkin tiettyjen alojen erityispiirre.

Katso myös artikkeli Vangitun miehen ajatukset – Miksi töihin paluu lomalta voi ahdistaa?

You may also like...

2 Responses

  1. Heli sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta. Olin vastikään viisi kuukautta työttömänä ja voin todeta, että ei sekään aika ole ihan vapaasti käytettävissä miten haluaa. Pitää istua tietokoneella kirjoittamassa hakemuksia, täyttämässä lomakkeita, selaamassa vapaita työpaikkoja, valmistautua haastatteluihin, on soittoaikoja työkkäriin jne. Varsinainen “vapaus” koittaisi vasta, jos/kun olisi tarpeeksi varallisuutta eikä tarvitsisi ottaa vastaan maksuja keneltäkään elääkseen. Sen, mikä on tarpeeksi voi jokainen itse määritellä.

    Toisaalta työttömänä ollessa oma sosiaalinen asema tuntui heti jotenkin alentuneen, ja nytkin etätöissä sitä työyhteisöä kyllä kaipaa enemmän kuin osasin odottaa. Myös päivittäiset työmatkat ovat jääneet pois. Kuljin ne pyörällä ja sain sitä kautta liikuntaa ja ulkoilua 35-40 minuuttia 5 x viikossa. Ja töissä kun käyttää portaita hissin sijaan ja käy lounastauolla kävelyllä, saa sitä liikuntaa ujutettua myös toimistotyöntekijän arkeen. Nyt etätöissäkin yritän ulkoilla lounasaikaan lähipuistossa.

  2. Rahaviisas sanoo:

    Kiitos kommentista!

    Samaa mieltä työttömyydestä. En myöskään missään nimessä vertaisi sitä minkäänlaiseen kokonaisvaltaiseen “vapauteen”. Jo pelkkä epävarmuus tulevasta vaikuttaa varmasti niin paljon monen hyvinvointiin.

    Toisaalta uskon myös, että yllättävän monelle ei välttämättä sovi edes taloudellisen riippumattomuuden kautta saavutettu työelämästä pois jäänti. Esimerkiksi mainitsemasi sosiaalinen asema ja työyhteisö on asioita, mitkä osan ihmisistä todennäköisesti pitäisi pystyä “korvaamaan” jollain toisella tavalla. Mutta toisaalta kaikki olemme sen verran erilaisia yksilöitä, että se mitä toinen kaipaa voikin olla toiselle negatiivinen asia.

    Samoja kokemuksia myös etätyön huonoista puolista: hyötyliikunta ja työyhteisön tuomat hyvät hetket on jääneet melko vähiin. Varsinkin tuo hyötyliikunnan merkittävä väheneminen on entisestään kurjistanut tilannetta ja johtanut ylimääräiseen passiivisuuteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *