Kuinka paljon on riittävästi? Elämäntilanteen vaikutus oravanpyörästä hyppäämiseen (Osa 2)

Kirjoitus on jatkoa edelliseen artikkeliin, joka käsitteli neljän prosentin säännön realistisuutta ja rahojen riittämisen todennäköisyyttä. Kirjoituksen toinen osa käsittelee aikaisesta “eläköitymisestä” ja oravanpyörästä hyppäämisestä haaveilevan elämäntilanteen ja omien ominaisuuksien vaikutusta nostosäännön, ja siten onnistumistodennäköisyyden, valintaan.

Suurin riski on olla pyrkimättä elää juuri itselleen sopivaa elämää vain epäonnistumisen pelon vuoksi.

Päättämällä hypätä oravanpyörästä ja jäädä elämään pääomatulojen varaan otat käytännössä aina jonkun kokoisen riskin siitä, että rahat syystä tai toisesta eivät riitä haluamaasi elintasoon. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että rahat loppuisivat keskimäärin yhdessä elämässä tuhannesta (0.1% todennäköisyys) tai kolmessa elämässä kymmenestä (30% todennäköisyys). Kuten aiemmassa kirjoituksessa käytiin läpi, sopiva nostosääntö on riippuvainen siitä kuinka suuren epäonnistumisen todennäköisyyden olet valmis hyväksymään.

Kuinka suuren riskin voimme kukin hyväksyä sille, että säästetyt rahat eivät riittäisikään loppuelämäksi haluamaamme elintasoon?

Olisiko esimerkiksi 75 prosentin varmuus rahojen riittävyydestä sopiva taso? Toiselle 25 prosentin todennäköisyys epäonnistua saattaa olla järkevä riski kannettavaksi, kun taas toiselle se voisi tarkoittaa järjetöntä uhkapeliä läheisten hyvinvoinnilla. Vastauksen tähän kysymykseen voi tietysti antaa kukin ainoastaan itse itselleen. Tähän hyväksyttyyn todennäköisyyteen vaikuttavat esimerkiksi henkilön luonteenpiirteet ja elämäntilanne.

Esimerkkinä tällaisesta luonteenpiirteestä voi olla vaikkapa tapa reagoida vastoinkäymisiin ja esimerkkinä elämäntilanteesta riippuvuussuhteet muihin ihmisiin.

Erilaiset elämäntilanteet ja luonteenpiirteet

Otetaan kärjistetyksi esimerkiksi kaksi aikaisesta eläköitymisestä ja oravanpyörästä hyppäämisestä haaveilevaa vapaustaistelijaa Resilienssi-Raija ja Eskapisti-Esa.

Anti-establishment henkinen Esa on laskenut tarkalleen päivämäärän. Tuona päivänä hänen osakesalkkunsa ylittää maagisen summan. Summa on laskettu mekaanisesti netistä löytyneellä säännöllä ja se riittää historiaan pohjautuvalla back-testauksella kattamaan Esan nykyiset kulut hänen loppuelämänsä ajan tietyllä todennäköisyydellä.

Kun tämä päivä koittaa Esa irtisanoutuu työstään, haistattaa kaikille pitkät ja ottaa tatuoinnin otsaansa. Esa vannoo, ettei enää koskaan palaa työelämään ja näillä toimenpiteillä kippaa myös osan työmarkkina-arvostaan kaatopaikalle. Esa ei ole missään vaiheessa työuraansa kehittänyt osaamistaan ja on toiminut yhdessä työtehtävässä koko uransa. Harrastuksia Esalla ei varsinaisesti ole, mutta Esa on kiinnostunut penkkiurheilusta ja tissuttelusta kotona.

Esalla on usein ollut vaikeuksia saada itseään ylös sohvalta viikonlopun penkkiurheiluputken jälkeen.

Raija on ammatiltaan koodari. Raija tykkää kohtalaisesti työstään, mutta stressaantuu helposti tiukoista deadlineistä, joita hänelle on asetettu jokaisessa työsuhteessa.

Koodaamisen lisäksi Raija on kiinnostunut neuroverkoista. Harrastuksenaan Raija on asentanut takapihalleen kameran ja mikrofonin, jotka keräävät ympäristöstä dataa. Sensoreista data kulkee tietokoneeseen, jossa koneoppimismalli tuottaa ennusteen talitinttien määrästä hänen lintulaudallaan seuraavana aamuna.

Raija tykkää remontoida ja onkin oppinut monenlaista käydessään vuosien varrella auttamassa tuttaviaan heidän remonttitarpeissaan. Raija tykkää kalastaa ja marjastaa ja arvostaa kaikenlaista työtä ja puuhastelua, vaikka työura onkin sujunut pääosin koodia tuottaessa.

Todellisuudessa Raija vaikuttaa harvinaiselta superihmiseltä ja Esa enemmänkin henkilöltä, jolle olisi alunperinkin ollut vaikeaa saavuttaa taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavaa summaa. Mikä on heidän kohdallaan hyväksyttävä riski sille, että rahat “eläkkeellä” loppuisivat kesken tai heille tulisi odottamaton tarve nostaa kulutasoaan reilusti aiemmin arvioidusta?

Onko Esan järkevä hypätä oravanpyörästä kun todennäköisyys rahojen riittämiselle on 70%?

Kannattaako Raijan käydä vielä kolme vuotta töissä säästääkseen 50 000 euroa, jotta hän voi parantaa onnistumistodennäköisyytensä 90 prosentista 96 prosenttiin?

Vaikka emme tiedäkään esimerkkihenkilöistä tarpeeksi antaaksemme hyvää vastausta, tekisi mieleni vastata ensimmäiseen kysymykseen ‘en usko‘ ja toiseen ‘tuskin kannattaa’. Kumman uskot nostavan itsensä pinnalle jos heidän elämässään tapahtuu jotain odottamatonta?

Yllä oleva esimerkki lähinnä havainnollistaa sitä kuinka erilaisessa tilanteessa kaksi ihmistä voi olla siinä vaiheessa kun he huomaavat esimerkiksi neljän prosentin säännön olleen ylioptimistinen heidän kohdallaan. Yksilön riskinottohalukkuuteen voi vaikuttaa siis monenlaiset tekijät aina erilaisista elämäntilanteista henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Elämäntilanteiden vaikutus riskinottohalukkuuteen

Esimerkiksi seuraavat tekijät saattavat vaikuttaa merkittävästi yksilön riskinottohalukkuuteen.

  • Sinusta riippuvaiset ihmiset
    • Jarmolla on enemmän huollettavia kuin Liisalla. Jarmo ei halua riskeerata millään todennäköisyydellä heidän “hyvinvointiaan” ja haluaa pommin varmasti taata heille vähintään ylempään keskiluokkaiseen kulutukseen vaadittavan elintason. Omaa elintasoaan Jarmo voisi tarpeen mukaan olla valmis selvästi alentamaan.
    • Liisalla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat riippuvaisia hänen toimeentulostaan.
  • Erilaiset hyötyfunktiot sekä olemassa olevat kulurakenteet ja niiden joustavuus
    • Ritva pystyy alentamaan kuukausittaista kulutustaan 400 eurolla hänen elämänilonsa laskiessa vain viisi prosenttia. Tuo 400 euron kulutus koostuu siis hänelle melko tarpeettomista asioista, joista hän voi tarvittaessa luopua ilman suurempaa luopumisen tuskaa.
    • Sannalle 400 euron kulujen leikkaus tarkottaisi erittäin rakkaista harrastuksista ja sen vuoksi myös sosiaalisista piireistä luopumista. Sannan elämänilo laskisi 400 euron kululeikkauksista jopa 40 prosenttia.
  • Työmarkkina-arvo
    • Timolla on paljon työkokemusta ammatissa, jossa on jatkuvasti puute osaavasta työvoimasta.
    • Lassin työkokemus ja osaaminen on ammatista, johon voidaan kouluttaa uusi osaaja viikon perehdytyksellä.
  • Työmarkkina-arvo
    • Sami on määrittelemättömän pituiselle sapattivapaalle jäädessään 35-vuotias.
    • Heikki tekee saman tempun 53-vuotiaana. On tilastojen valossa todennäköisempää, että muutaman vuoden kuluttua Samin on tarvittaessa helpompi palata työhön kuin Heikin.
  • Turvaverkot
    • Maijun sosiaaliset turvaverkot ovat olemattomat.
    • Peralla on laaja piiri läheisiä ja hyviä ystäviä.

Luonteenpiirteiden vaikutus riskinottohalukkuuteen

Myös luonteenpiirteillä voi olla merkittävä vaikutus riskinottohalukkuuteen. Kysymys ei ole siitä, että toinen ominaisuus olisi hyvä ja toinen huono tai että luonteenpiirteitään välttämättä tarvitsisi pyrkiä muuttamaan. Kysymys on siitä, että hahmottaa omasta luonteestaan oleelliset asiat, jotka vaikuttavat hyväksyttyyn epäonnistumisen todennäköisyyteen. Tässä muutamia esimerkkejä.

  • Tavat reagoida vastoinkäymisiin
    • Haluan ratkaista kohtaamani ongelmat välittömästi.
    • Vaikeuksien sattuessa siirrän asioita tulevaisuuteen.
  • Tavat ja kyky nauttia elämästä
    • Tarvitsen elämässäni jatkuvasti monimutkaisia ja usein hintavia virikkeitä. Vapaa-ajan lisääntyminen todennäköisesti lisäisi tarvetta näille virikkeille ja kokemuksille.
    • Nautin eniten yksinkertaisista asioista kuten järvelle tuijottelusta.
  • Tavat innostua
    • Olen innokas oppimaan uusia asioita.
    • Innostun asioista yleensä vain kun on pakko tai luvassa on rahallinen palkinto.

Ensimmäinen esimerkki voidaan linkittää mahdollisesti kohdattuihin taloudellisiin haasteisiin. Pystytkö reagoimaan ongelmiin esimerkiksi hankkimalla lisätuloja ja leikkaamalla kulutusta vai jäätkö ahdistuneena makaamaan poteroon ja odottamaan parempia aikoja jatkuvasti stressaten rahojen riittävyydestä?

Toisessa kohdassa viitataan esimerkiksi siihen voitko tuntea itsesi onnelliseksi pienellä kulutuksella tai vaikka joutuisit vähentämään kulutusta entisestään. Pystytkö siis nauttimaan elämän pienistä ja yksinkertaisista asioista eli olisiko elämäsi onnellista vaikka se koostuisi vain hyvin yksinkertaisista asioista? On mielestäni realistista odottaa, että joillakin ihmisillä lisääntynyt vapaa-aika saattaa johtaa haluun lisätä kulutusta kun kerrankin on aikaa vaikkapa matkustella ja golfata.

Kolmannen esimerkin linkki riskinottohalukkuuteen liittyy työllistettävyyteen ja lisätuloihin. Uusia asioita mielellään oppiva ihminen pystyy todennäköisesti myös ylläpitämään paremmin työmarkkina-arvoaan. Tällainen ihminen saattaa myös innostua esimerkiksi omaehtoisesta yrittäjyydestä tai harrastukset saattavat muuttua potentiaalisiksi lisätulon lähteiksi.

Voiko, ja kannattaako, kaikkeen varautua?

Pohtiessaan loppuelämäänsä merkittävästi vaikuttavia päätöksiä ajautuu helposti ajattelemaan kaikkia mahdollisia riskejä. Kannattaako “kaikkeen” kuitenkaan varautua?

Seuraavat tekijät, ainakin omalla kohdallani, vaikuttaisivat puoltavan “tarvitsen vielä vähän lisää, jotta olisin varmasti turvassa” – ajattelusta luopumista.

  1. Lisävarmuus tarkoittaa entistäkin suurempaa todennäköisyyttä liian suuren portfolion keräämiselle.
  2. Harvinaisten riskien luonne (turvapuskurin aleneva rajahyöty / todennäköisyysfunktion muoto)
  3. Kannattaako taloudellista riskiä poistaa ylimääräisellä rahalla, jos sen voi tarvittaessa eliminoida työnteolla. (optio työnteosta)

Kohta 1. Kuten ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, historiaan perustuen on keskimäärin todennäköisempää, että portfolio jatkaa kasvuaan neljän prosentin säännön mukaisista nostoista huolimatta (huom! tämä ilman vero-oikaisuja). Jos tietyn nostosäännön perusteella on jo nyt suuri todennäköisyys liian suuren portfolion keräämiselle, haluanko kasvattaa tätä “kakkostyypin” riskiä entisestään, vai tulisiko rahojen loppumisen riskiin reagoida mieluummin eri tavalla (ks. kohta 3)?

Kohta 2 johtaa hieman teoreettiseen pohdintaan. Luvut ovat täysin hatusta vedettyjä, tarkoitus on ajatusharjoituksessa.

Ajatellaan, että Esko on laskenut simulaatiolla, että miljoona euroa riittää kattamaan hänen nykyisen kulutuksensa tästä ikuisuuteen 90 prosentin todennäköisyydellä. Esko haluaa pelata varman päälle, eikä 90 prosentin todennäköisyys tyydytä häntä. Oletetaan, että Eskon simulaatio ottaa huomioon sekä markkinoiden historialliset tuotot (negatiivinen tuloshokki) että hänen mahdolliset tarpeensa kasvattaa kulutusta (kulushokki).

Oletetaan, että 90 prosentin selvitymistodennäköisyyden kasvattaminen 91 prosenttiin vaatii Eskolta 50 000 euroa lisää pääomaa. Siis yhteensä 1,05 miljoonaa euroa. Tässä kohdassa todennäköisyysjakaumaa 1 prosenttiyksikön turvan lisäys maksaa siis 50 000 euroa. Väittäisin, että johtuen yleisistä todennäköisyysjakaumien ominaisuuksista ja muodosta (katso esim. kuvat eri todennäköisyysjakaumien kertymäfunktioista. Kertymäfunktio lähestyy 100 prosenttia hidastuvaa tahtia muissa kuin tasajakauman tapauksissa) yhden prosentin “turvan lisääminen” maksaa euroissa aina sitä enemmän mitä lähemmäksi 100 prosenttia Esko haluaa päästä.

Esimerkiksi selviytymistodennäköisyyden kasvattaminen 95 prosentista 96 prosenttiin saattaa vaatia Eskolta jo 100 tuhannen euron lisäystä portfolioon. Säästetyllä rahalla olisi siis näin ollen aleneva rajahyöty lisää turvaa “ostettaessa”.

Viimeisten prosentin kymmenysten ja sadasosien eli erittäin epätodennäköisten tapahtumien välttäminen saattaakin jo maksaa todella huikeita summia. Tämän kategorian riskit voisivat esimerkiksi olla seuraavanlaisia:

  • Tuottopuolella tällainen riski voisi esimerkiksi olla se, että Suomen poliittinen ympäristö muuttuu siten, että osakkeiden sallitaan tuottaa omistajilleen vain 2% vuotuista voittoa ja loppu verotetaan valtiolle. Vastaava muutos voisi olla vaikkapa pääomatuloveron määrän korotus 65 prosenttiin. Äärimmäisen epätodennäköistä, mutta ei täysin mahdotonta.
  • Kulutuspuolella tällainen riski voisi olla se, että Esko sairastuu vakavaan tautiin, jonka lääkehoito tulee maksamaan hänelle henkilökohtaisesti 3000 euroa kuussa.

Jos Esko siis haluaa vaikkapa 99,98% todennäköisyyden varojen riittävyydestä hänen tulisi varautua myös tällaisiin äärimmäisen epätodennäköisiin riskeihin. Tällöin pääoman tulisi Eskon tapauksessa liikkua ehkäpä muutamassa miljoonassa.

Esimerkki on täysin teoreettinen, mutta johtaa omista lähtökohdistani ajatukseen: minun ei kannata liiaksi varautua kaikkiin riskeihin. Jos kohtaisin myöhemmässä elämässäni kulu- (pakolliset lisääntyneet kulut) tai tulo-shokin (osakemarkkinat eivät tuota tarpeeksi), koen, että minulle saattaisi olla edullisempaa reagoida tähän toteutuneeseen riskiin pyrkimällä joko

  1. Tekemään työtä ja/tai
  2. Sopeuttamaan kulutusta

Nämä vaihtoehdot kuulostavat itselleni järkevämmiltä vaihtoehdolta kuin se, että käyttäisin elämäni haaliessani täysin pommin varmaa omaisuusportfoliota. Siihen elämä taitaa olla useimmilla liian lyhyt.

Tästä päästään siis yllä esitetyn listan kohtaan 3: Miksi tehdä työtä varmuuden vuoksi etukäteen, jos minulla on mahdollisuus tehdä sitä tarvittaessa myöhemmin. Tässä kohtaa oleellinen kysymys on seuraava: romahdutammeko oman mahdollisuutemme palata työmarkkinalle tarvittaessa esimerkiksi kymmenen työmarkkinoilta poissa ollun vuoden jälkeen? Vastaus tähän on tietysti hyvin henkilöriippuvainen ja toki myös vaikeasti ennustettava.

Varmaa optiota palata riittävän hyvään asemaan työmarkkinoille voitaisiin siis pitää erityisen arvokkaana. Tällaisen option omaavan ihmisen voisi siis olla järkevää yrittää muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan jo huomattavasti pienemmillä pääomilla ja näin ollen suuremmalla riskillä rahojen loppumisesta ennenaikaisesti.

Tieteelliseen maailmankuvaan perustuen näen elämän olevan suuri satunnaislukugeneraattori, jossa voimme omilla toimillamme parantaa tai huonontaa erilaisia todennäköisyyksiä. Kaikkeen emme tietenkään voi varautua. Se, että pohtii aktiivisesti riskejä kertoo mielestäni, että on oikealla tiellä. Uskon, että usein aktiivisesti riskejä pohtiva henkilö enemmänkin tarvitsee rohkaisua kuin lisää riskipuskureita. Luen itseni tähän joukkoon. Kääntäen: seikkailusta ja äärilaidasta toiseen paahtava tyyppi saattaisi saada lisäarvoa elämäänsä hieman suuremmista riskipuskureista.

Oma tilanteeni

Omissa laskelmissani tarkkailen rutiininomaisesti 3-4 prosentin nostoasteen tuomia kassavirtoja. Pyrin myös lisävarmuuteen arvioimalla tulevaisuuden kulutukseni jonkin verran suuremmaksi kuin mitä se tällä hetkellä vaikuttaisi keskimäärin olevan.

Pidän tällä hetkellä varsin epätodennäköisenä sitä, että haluaisin täydellisesti “eläköityä” alle 40-vuotiaana siten, että en enää koskaan haluaisi tehdä tuntiakaan mitään rahaa tai resursseja tuottavaa toimintaa elämässäni. Tästä syystä koen, että tilanteessani on enemmänkin ajan mittaan suurempi riski kerryttää “liian suuri” varallisuus, jonka tuhlaamisessa saatan epäonnistua vanhoilla päivillä.

Pitkän elinajanodotteen, ja esimerkiksi tällä hetkellä vallitsevien korkeiden arvostustasojen vuoksi, en kuitenkaan henkilökohtaisesti uskaltaisi tästä korkeampien nostojen varaankaan suunnitella elämääni. En myöskään sulje pois ajatusta, että saattaisin jossain vaiheessa elämääni haluta käyttää nykyistä enemmän rahaa. Tietynlainen mukavuuden halu taitaa usein kasvaa iän myötä.

Toisaalta luotan omaan resilienssiini ja selviytymiskykyyni, joten “katastrofi” ei välttämättä olisi edes niin iso katastrofi kuin miltä se nyt saattaisi tuntua. Suurin riski on olla pyrkimättä elää juuri itselleen sopivaa elämää vain epäonnistumisen pelon vuoksi.

Pohdittavia kysymyksiä, jotka vaikuttavat siihen mikä on juuri sinulle sopiva nostoprosentti ja riittävä summa taloudelliseen riippumattomuuteen

Lopuksi lista kysymyksistä, joita jokaisen aikaiselle “eläkkeelle” pyrkivän olisi hyvä pohtia nostosäännöstä riippumatta.

  • Onko tavoitteesi “taloudellinen riippumattomuus” ja sen tuoma vapaus vai työelämästä poisjäänti ilman tarvetta koskaan palata työelämään?
  • Kuinka turvallisesti pääomasi on sijoitettu? Onko sijoitusomaisuutesi hyvin hajautettu? Onko osakesijoituksesi hype-osakkeissa vai vakaissa “blue chip” -osakkeissa? Onko asuntosijoituksesi kasvukeskuksen keskustassa vai muuttotappiopaikkakunnalla?
  • Kuinka mahdollista on, että kulusi nousevat (tai laskevat) merkittävästi tulevaisuudessa tai yksinkertaisesti haluat kuluttaa enemmän?
  • Kuinka helposti pystyt leikkaamaan tavoitekulutasostasi? Aiheuttaisiko se sinulle ahdistusta ja epäonnistumisen tunteen vai olisiko se vain “turhuuksista” karsimista?
  • Koska saat eläkettä ja minkä suuruista eläkettä?
  • Oletko kokenut sijoittaja, joka esimerkiksi tuntee eri instrumentit riskeineen ja on kokenut sijoitusurallaan useamman romahduksen?
  • Kuinka paljon elämänlaatuusi vaikuttaisi merkittävät arvonvaihtelut sijoitusomaisuudessasi?
  • Kuinka suuren todennäköisyyden rahojen loppumisesta olet valmis hyväksymään? 0.5%, 5% vai jopa 30%?
  • Kuinka paljon salkussasi on verovelkaa?
  • Mikä on markkinoiden tuotto-odotus jatkossa (erityisesti seuraavalle 10 vuodelle)? Ks. Sequence of Returns Risk
  • Oletko tarvittaessa halukas palaamaan työelämään, vai koetko tämän epäonnistumisena?
  • Kuinka vanha olet? (työllistettävyys, uudelleenkoulutettavuus, valtion maksaman eläkkeen läheisyys, eläkeelläoloaika jne.)
  • Onko sinulla taitoja, jolle vaikuttaisi olevan paljon kysyntää?
  • Uskotko, että sinun on helppo tarvittaessa työllistyä? Miltä tuntuisi jos pystyisit työllistymään vain aikaisempia töitäsi huomattavasti pienipalkkaisempaan ja vähemmän kiinnostavaan työhön?
  • Onko sinulla muuta omaisuutta, jota voit tarvittaessa hyödyntää tai luopua niistä riskien realisoituessa? (esim. käänteinen asuntolaina elämän loppupuolella, loma-asunnosta luopuminen jne.)
  • Lamaannutko helposti vastoinkäymisistä vai tartutko päättäväisesti toimeen korjataksesi tilanteen?

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *