Kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen? Älä luota sokeasti neljän prosentin sääntöön, Osa 1

Kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen? Yleisin vastaus tähän on ns. neljän prosentin sääntö. Tämä voi kuitenkin johtaa pahasti harhaan leppoisammasta elämästä haaveilevaa.

Nostosäännön pohdinta on yksi oleellisimmista asioista, jos haaveilet aikaisesta eläköitymisestä. Liian suurilla nostoilla rahasi saattavat loppua ennenaikaisesti, kun taas liian pienillä nostoilla olet heittänyt hukkaan elämäsi rajallisia tunteja tekemällä töitä joita et haluaisi tehdä.

Neljän prosentin sääntö on aikaiselle eläkkeelle hamuavien piireissä yleisesti tunnettu nyrkkisääntö. “Sääntö” kertoo kuinka paljon voit nostaa vuosittain säästämästäsi alkupääomasta, jotta rahasi riittävät koko eläkkeen ajaksi. Sen kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen voisi siis laskea kaavalla: vuosikulut / 0.04. Eli esimerkiksi 18000 euroa / 0.04 = 450 000 euroa.

Alunperin tämä nyrkkisääntö on luotu iäkkäämmän amerikkalaisen eläkeläisen tarpeisiin (30 vuoden eläkkeellä olo), perustuen historiallisiin tuottoihin ja amerikkalaisiin verotussääntöihin. Lisäksi laskelmissa on usein oletettu portfolio, joka sisältää sekä osakkeita (60%) että joukkovelkakirjoja (40%). On selvää, että esimerkiksi oma tilanteeni eroaa melkoisesti näistä oletuksista.

Jaan kirjoituksen kahteen osaan ja käsittelen näissä tekijöitä, joiden ymmärtäminen toivottavasti auttaa lukijaa “oikaisemaan” yksinkertaista nostoprosenttia kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Täydellistä nostosääntöä ei ole

En aio tehdä uusia laskelmia ja simulaatioita varojen riittävyydestä. Vaikka kuinka laskisi, tulevaisuuden epävarmuudesta johtuen mitään “sääntöä” ei voi optimoida täydellisesti. Yhdessä tulevaisuuden polussa rahat voivat loppua kesken turvallisellakin säännöllä (esim. 2% nosto), joko kulu- (pakollinen kulujen lisäys) tai tuloshokin (omaisuuden oletettua huonommat tuotot) vaikutuksesta. Toisessa tulevaisuuden polussa suurikin nostoprosentti (esim. 6% nosto) saattaa riittää kasvattamaan pääomaa koko loppuelämäsi ajan.

Melko korkea nostosääntö, kuten neljän prosentin sääntö, saattaa tietyissä tilanteissa sisältää yllättävän suuren riskin (esim. 20 prosentin riski) rahojen loppumisesta kesken. Toisaalta tietyillä oletuksilla laskettaessa (katso esim. tämä teksti) on todennäköisempää (>50% todennäköisyys), että omaisuusportfoliosi jatkaa kasvamistaan neljän prosentin nostoista huolimatta. Se kummalle polulle keikahdat on riippuvainen erityisesti ensimmäisten nostovuosien markkinatuotoista.

Nostosäännön pohdinta on yksi oleellisimmista asioista, jos haaveilet aikaisesta eläköitymisestä. Liian suurilla nostoilla rahasi saattavat loppua ennenaikaisesti, kun taas liian pienillä nostoilla olet heittänyt hukkaan elämäsi rajallisia tunteja tekemällä töitä, joita et haluaisi tehdä.

Pyrin avaamaan teksteissä ajatuksia siitä, miten itse suhtaudun neljän prosentin sääntöön. Mielestäni tämä nyrkkisääntö vaikuttaisi olevan hyvä lähtökohta siihen kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen. Tätä lähtökohtaa jokaisen pitää muokata omaan tilanteeseensa sopivaksi. Se ei missään nimessä sovellu sellaisenaan jokaiseen tilanteeseen. On kuitenkin tekijöitä joiden vuoksi neljän prosentin sääntö voi osoittautua yliturvalliseksi ja todellisuudessa voisimme nostaa vuosittain vaikkapa 5-6 prosenttia alkuperäisestä pääomasta. Toisaalta on tilanteita, joissa neljän prosentin sääntö antaa liian optimistisen kuvan varojen riittävyydestä ja todennäköisyys rahojen loppumiselle ennenaikaisesti on yllättävän suuri.

Jokaisen taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilevan, ja sen perusteella aikaisin “eläköityvän”, tulisi mielestäni pyrkiä hahmottamaan oma henkilökohtainen tilanteensa ja tehdä tähän perustuvat riskianalyysit, eikä luottaa mekaaniseen “sääntöön”. Tekstien tarkoituksena on herättää lukija pohtimaan omaa tilannettaan, mahdollisimman realistisesti pitkälle tulevaisuuteen ja tekemään omia “oikaisuja” hyväksyttävään nostoprosenttiin.

Kirjoituksen ensimmäinen osa, käsittelee neljän prosentin sääntöä teknisemmästä näkökulmasta, eli lähinnä siitä näkökulmasta kuinka todennäköistä on, että rahat loppuvat kesken neljän prosentin säännöllä.

Kirjoituksen toinen osa käsittelee sitä miten erilaiset elämäntilanteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet voivat vaikuttaa nostosäännön valintaan ja sitä kautta hyväksyttyyn “epäonnistumisen” todennäköisyyteen. Käytännössä suurempaan nostosääntöön päätyvä siis hyväksyy suuremman riskin rahojen loppumiselle. Tämä riski saattaa kuitenkin olla hänen tilanteessaan täysin järkevä.

Yhdelle esimerkiksi 30 prosentin riski rahojen loppumiselle kesken “eläkkeen” voi olla täysin hyväksyttävä. Tämä voi johtua vaikkapa siitä, että hänellä on ammatti johon hän voi aina palata hyvillä mielin viikon varoitusajalla. Toisen henkilön tilanne saattaa vaatia sitä, että töistä pois jääminen on lopullinen valinta eläköitymisestä, eikä esimerkiksi uudelleentyöllistymiseen ole realistista mahdollisuutta tai halua.

Tasapainoilu kahden riskin välillä

Sopivan nostoprosentin valinnassa tasapainotellaan kahden riskin välillä

  1. Rahasi loppuvat kesken ennenaikaisesti. Tämä voidaan jakaa edelleen kahteen osaan:
    1. Rahat loppuvat kesken neljän prosentin (tai millä tahansa) nostosäännöllä, koska markkinatuotot jäävät heikommaksi kuin laskelma olettaa.
    2. Olet arvioinut loppuelämäsi kulutason väärin ja tarvitset enemmän rahaa käyttöösi.
  2. Sinulla on kuolinvuoteellasi tai elämän viimeisinä vuosina ylimääräistä rahaa, jonka käyttämisestä et saa samaa iloa kuin sen käyttämisestä nuorempana. Tämä on riski, koska olisit voinut tämän ylimääräisen rahan turvin muuttaa elämäsi jo paljon aikaisemmassa vaiheessa vastaamaan enemmän todellisia halujasi.

Toinen riskeistä ei saata jonkun korvaan kuulostaa ollenkaan todelliselta riskiltä. Jos kuitenkin esimerkiksi mietin omaa tilannettani pidän tätä kuitenkin hyvinkin suurena riskinä. En haluaisi viimeisinä vuosinani miettiä mitä kaikella ylimääräisellä rahalla teen, sen sijaan, että olisin vaikkapa kolmekymppisenä päättänyt rohkeasti lähteä kiertämään maailmaa pienestä epävarmuudesta huolimatta.

On myös olennaista huomata, että ei ole ollenkaan triviaali valinta, asettaa itselleen loppuelämän kulutustasoa, esimerkiksi nelikymppisenä. Erilaiset vastoinkäymiset ja muut mullistukset elämässä voivat vaikuttaa kulutasoon paljonkin. Itse olen pyrkinyt lisäämään hieman turvamarginaalia omiin laskelmiini siten, että arvioin halutun tulevaisuuden kulutason jonkun verran korkeammaksi kuin tämän hetken todellisen kulutuksen.

Mitä tekijöitä tulisi huomioida yksinkertaisen neljän prosentin säännön lisäksi?

Kuinka suuri on neljän prosentin säännön epäonnistumisen todennäköisyys? Tarvitaanko taloudelliseen riippumattomuuteen 25 vai 35 vuoden kuluja vastaava sijoitussalkku? Mitä oletuksia sisältyy näihin laskelmiin? Käydään seuraavaksi läpi muutama merkittävä huomioon otettava tekijä.

Verojen vaikutuksen huomioinnista

Useimmat kirjoitukset siitä kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen käsittelevät neljän prosentin sääntöä, oletuksilla elämästä rapakon takana sikäläisillä verosäännöillä. Käsittääkseni alkuperäinen sääntö perustuu oletukseen pienistä tai olemattomista veroista. Jenkeissähän on erilaisia verotehokkaita tapoja säästää eläkettä. Jätäthän kommentin alle, jos tunnet aiheen paremmin. Valitettavasti Suomessa emme voi itse säästää verotehokkaasti eläkettä vaan myös verot tulisi huomioida nostosäännössä.

Tehdään siis verotuksellinen tasokorjaus neljän prosentin sääntöön Suomen nykyisen (2020) verolainsäädännön mukaisesti. Seuraavat laskelmat olettavat pääomatuloveron olevan 30 prosenttia, ja salkun sisältävän yhden arvopaperin, jota on pidetty yli 10 vuotta. Yli kymmenen vuotta omistettu arvopaperi mahdollistaa hankintameno-olettaman käyttämisen. Todellisuudessa salkussa on eri aikaan ostettuja omaisuuseriä, jolloin esimerkiksi kaikissa myynneissä ei voi käyttää hankintameno-olettamaa. Toiset arvopaperit saattavat myös olla vaikkapa kymmenkertaistaneet arvonsa kun taas toiset ovat vuosienkin jälkeen tappiolla.

Alla olevasta kuvasta nähdään kuinka paljon veroa voitosta tulee prosentuaalisesti maksaa riippuen arvopaperin tuotosta. Kuva kertoo verojen määrän kahdessa tapauksessa. Ensimmäinen tapaus on normaali pääomatulovero, 30 prosenttia voitosta. Toinen tapaus on hankintameno-olettama, jolloin efektiivinen veroprosentti on riippuvainen sijoituksen tuotosta.

Hankintameno-olettaman käyttö tulee halvemmaksi kun sijoituksesi on tuottanut 150% eli esimerkiksi 10 euron osake on myydessäsi vähintään 25 euron hintainen.

Aikaisesta eläköitymisestä haaveileva, eli jatkuvaa kassavirtaa tarvitseva, on veroprosentin lisäksi kiinnostunut siitä kuinka suuri prosentti salkusta nostetusta eurosta menee veroihin. Harvalla arvopaperisalkku koostuu lähes yksinomaan pelkistä voitoista, vaan mukana on myös säästetyä “omaa” rahaa. Tämän nostamisesta ei tietenkään tarvitse maksaa veroa, vaan verot maksetaan ainoastaan voiton osuudesta.

Jos tavoittelemasi salkku on 500 000 euroa, josta voittoa on kertynyt 100 000, tulisi sinun keskimäärin maksaa (100 000 / 500 000) *0.3 = 6 prosenttia nostamastasi eurosta veroja. Jos salkkuun on kertynyt voittoa puolet on nostettavasta summasta maksettava 0.5*0.3= 15 prosenttia veroja.

Entä jos salkkusi euroista voittoa onkin 70 prosenttia. Tällöin verojen määrä nostettavasta summasta olisi jo keskimäärin 0.7*0.3= 21 prosenttia.

Jos salkun pääomasta hyvin suuri osa on voittoa voimme saada kuitenkin helpotusta hankintameno-olettamasta. Jos arvopaperi on omistettu yli 10 vuotta, voidaan verotuksessa ostohinta olettaa olevan 40 prosenttia myyntihinnasta. Kuten aiemmin näimme hankintameno-olettama on siis järkevä vain jos sijoituksesi on tuottanut sinulle vähintään 150%.

Kuten alta olevasta kuvasta nähdään, salkun tuoton ollessa vähäinen ei myöskään verojen osuus nostetusta eurosta ole kovinkaan suuri. Jos taas tuotot ovat suuret pääsemme käyttämään hankintameno-olettamaa ja 18 prosentin kohdalle muodostuu katto. Tätä enempää ei tarvitse nostetusta eurosta maksaa veroja vaikka salkun tuotto olisi kuinka suuri.

Hankintameno-olettama muodostaa katon nostosta maksettaville veroille.

Haarukoidaan seuraavaksi verojen vaikutusta neljän prosentin nostosääntöön kahdessa skenaariossa. Ensimmäisessä skenaariossa salkusta puolet on sijottamaasi pääomaa ja puolet voittoa. Toisessa tilanteessa salkusta yli 60 prosenttia on voittoa. Näissä tilanteissa veroilla “oikaistu” neljän prosentin sääntö muuttuisi seuraavasti.

  • Salkusta puolet tuottoa: 4% * (1- ( 0.5 * 30%)) = 3.4%
  • Salkusta yli 60% tuottoa ja omistus yli 10 vuotta: 4% * (1- 0.18) = 3.28%

Kuten alla olevasta kuvasta voi huomata, hankintameno-olettamaa käyttämällä 3.28% nostoprosentti muodostaisi siis teoreettisen pohjan veroilla oikaistulle neljän prosentin nostosäännölle. Tämä pätisi siis siinä tapauksessa, jos henkilön salkku on tuottanut erittäin hyvin (yli 150%), ja arvopaperit on omistettu yli 10 vuotta. Jos henkilön salkusta pienempi osa on kertynyttä tuottoa, selviämme pienemmällä oikaisulla nostosääntöön.

Oma salkkuni koostuu tällä hetkellä pääosin säästöistä, kertyneiden voittojen sijasta. Lähivuosina on kuitenkin odotettavissa, että voiton osuus kasvaa merkittävästi. Karkea arvaus voisi olla, että jos saavutan 500 000 euron sijoitussalkun, sen arvosta noin puolet olisi säästettyä pääomaa ja toinen puolikas kertyneitä voittoja.

Historia on osoittanut, että poliitikot Suomessa lähinnä nostavat sijoittajan verotusta. Tästä syystä on hyvä huomata, että liian yksityiskohtiin meneviä johtopäätöksiä perustueen nykyiseen verolainsäädäntöön tuskin kannattaa tehdä.

Markkina-arvostusten ja salkun koostumuksen vaikutus nostosääntöön

Yksi kattavimmasta katsauksista neljän prosentin säännön toimivuuteen löytyy Early Retirement Now -blogista. Blogissa on kirjoitettu aiheesta yli 40 postausta, jotka löydät täältä:

Alla oleva taulukko hahmottaa millaisilla todennäköisyyksillä eläköitymisportfolio olisi riittänyt riippuen eri parametrien arvosta (nostosääntö 3-5%, eläkkeen kesto vuosissa 30-60v, osakkeiden osuus salkusta 0-100%). Kuten taulukosta näkyy, esimerkiksi 50 vuoden tarpeisiin kasattu 100 prosenttisesti osakkeisiin sijoitettu salkku olisi historiassa epäonnistunut tehtävässään 10 prosenttia ajasta.

Neljän prosentin säännön historiallinen toteutumistodennäköisyys riippuu merkittävästi esimerkiksi suunnitellusta eläkeajasta ja osakesijoitusten määrästä portfoliossa. (Lähde: ERN)

Entistä hurjemmaksi luvut muuttuvat kun otetaan mukaan osakemarkkinoiden arvostustasot. Alla olevassa taulukossa selvitymistodennäköisyyttä (huom! ero yllä olevana taulukkoon) on arvioitu eri CAPE-regiimeillä. CAPE (myös Shiller P/E tai Shiller CAPE) viittaa osakemarkkinoiden 10 vuoden keskiarvotuotoista laskettuun P/E-lukuun. Se siis pyrkii mittaamaan osakkeiden suhteellista arvostustasoa.

Kuten alla olevasta taulukosta voi huomata, historian valossa neljän prosentin sääntö olisi epäonnistunut n. 25-30 prosentin todennäköisyydellä jenkkimarkkinan CAPE:n ollessa 20 – 30. Tämän hetkinen Yhdysvaltojen markkinan CAPE on jo pitkälti yli 30. Siis tänään eläköityvä, neljän prosentin sääntöön sokeasti luottava, olisi historian valossa melko suurella todennäköisyydellä ongelmissa.

Voit katsoa nykyisen Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden Shiller P/E:n esimerkiksi täältä. On luonnollisesti huomattava, että suuri osa suomalaisista sijoittaa pääosin Suomeen, joten Yhdysvaltojen osakemarkkinan arvostustasot eivät tietenkään täysin vastaa sitä miten korkeat tai matalat ovat Suomen tai muun maailman osakkeiden arvostustasot.

Osakemarkkinoiden arvostustason (CAPE) vaikutus selviytymistodennäköisyyteen.

Oman mausteensa soppaan tuo myös salkun koostumus. Neljän prosentin ja muiden nostosääntöjen historialliset onnistumistodennäköisyydet on arvioitu indeksituotoista. Indeksistä poikkeavat sijoitukset saattavat tuottaa siis hyvin erilaisia tuloksia. Jos siis et ole indeksisijoittaja, otat riskin, sekä hyvässä että pahassa, näistä poikkeaviin tuloksiin.

Oma tuntumani on, että aikaisen eläköityjän salkku voi sisältää kohtalaisesti riskiäkin. Jos kuitenkin sijoittajan portfoliossa on merkittäviä osuuksia sijoitettuna esimerkiksi kryptovaluuttoihin, valuuttoihin, hyödykkeisiin tai ns. hype-osakkeisiin (historiassa esim. kannabis-, 3D-tulostus- ja vetyosakkeet) on helppo ennustaa isompaa potentiaalia ongelmille pitkällä aikavälillä. Tällaisessa tilanteessa todennäköisesti olisi suositeltavaa vähentää merkittävästi riskiä ennen eläkkeelle siirtymisestä haaveilua.

Merkittäviä turvaa luovia helpotuksia neljän prosentin sääntöön

Neljän prosentin nostosäännöllä laskettu summa siitä kuinka paljon tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen saattaa ylempien havaintojen valossa tuntua hurjan epäluotettavalta. Kuitenkin esimerkiksi seuraavat asiat voivat vastaavasti luoda lisää turvaa nostosäännön tueksi

  • Muut tulot / pienimuotoinen työnteko
  • Eläke
  • Käänteinen asuntolaina
  • Kulutuksen joustava vähentäminen (tai dynaamiset nostosäännöt)

Jos kuukausikulusi ovat kohtuulliset, pienimuotoiset lisätulot ovat sinulle äärimmäisen merkittävä turvaa luova tekijä. Jos esimerkiksi pystyt tekemään työtä tai saamaan muuta tuloa siten, että tienaisit 4000 euroa vuoden aikana (tai 333 euroa kuukaudessa) voit ajatella tuon tulovirran vastaavan 4 prosentin nostosäännöllä 100 000 euron sijoitussalkkua! Näin pienillä tuloilla et käytännössä edes maksa veroja tuloistasi. Jos pystyt siis keksimään itsellesi edes jotain rahaa tuovaa toimintaa, on tällä äärimmäisen iso turvaa luova vaikutus nostosäännön lisukkeeksi. Tämä ei ehkä ole määritelmän mukaista “täydellistä” taloudellista riippumattomuutta, mutta todellisuudessa saattaa jopa johtaa parempaan lopputulokseen tyytyväisyyden kannalta.

Valtion maksaman eläkkeen suuruudesta emme voi olla täysin varmoja ja lisää epävarmuutta tuo myös jatkuvasti pidemmälle siirtyvä alhaisin mahdollinen eläke-ikä. Siihen kuitenkin luotan, että jonkinlaista eläkettä Suomessa vielä maksetaan 50 vuoden päästäkin. Vaikka eläkejärjestelmä onkin valettu alusta asti vinolle pohjalle, ja muistuttaa lähinnä pyramidihuijausta, on se kuitenkin kohtalaisen ennustettavissa: Nykyiset työläiset maksavat eläkemaksuina nykyisten eläkeläisten eläkkeet ja puskuriin kerätyistä eläkevaroista yritetään kompensoida vähenevien työläisten ja kasvavien eläkemassojen välistä epäsuhtaa.

Vaikka et olisi elämäsi aikana ollut päivääkään töissä, valtio maksaa sinulle minimissään takuueläkettä. Takuueläkkeen suuruus vuonna 2020 on noin 830 euroa kuukaudessa, eikä tämän suuruuteen vaikuta muut ansio- tai pääomatulot.

Yllä esitetyssä taulukossa on yksi tapa hahmotella eläkkeen vaikutusta nostoprosenttiin. Taulukon rivi “30Y-2%” viittaa siihen, että eläköityjä saisi 30 vuoden päästä 2% eläketuoton. Siis esimerkiksi 500 000 euron alkupääoman lisäksi 10 000 euroa vuodessa eläkettä alkaen 30 vuoden päästä, viimeiset 20 vuotta elämästään. Sattumoisin tämä vastaa nykyistä takuueläkkeen määrää. Tällä oletuksella konkurssi-riski pienenisi 26,5 prosentista (4%-nosto, 100% osakkeissa, korkea CAPE -regiimi) 17,6 prosenttiin. Kohtalainen, mutta kuitenkin melko vähäinen riskin pieneneminen johtunee ns. Sequence of Returns -riskistä.

Eläkkeen lisäksi yksi tapa realisoida ylimääräistä varallisuutta käyttöön tarvittaessa elämän myöhemmissä vaiheissa voi olla myös käänteinen asuntolaina eli käytännössä asunnon muuttaminen rahaksi lainan avulla. Vastaavan efektin saa myös aikaan myymällä omistusasunnon ja käyttämällä nämä varat vuokran maksuun ja muihin elämiskuluihin.

Staattiset vs. Dynaamiset nostosäännöt

Yksi keino pienentää riskiä rahojen loppumisesta kesken eläkkeen on käyttää staattisen nostosäännön (esim. 4 prosentin sääntö) sijasta dynaamista nostosääntöä jolloin kulutusta sopeutetaan ennalta määritellyn säännön mukaisesti huonojen (ja myös hyvien) vuosien aikana. Valitettavasti dynaamiset nostosäännötkään eivät tee rahaa tyhjästä, eivätkä ne sinänsä ole mikään taikatemppu rahojen riittämiseksi pidempään.

Dynaaminen sääntö (esim. 5% vuotuinen nosto aina jäljellä olevasta pääomasta) luo kyllä turvaa siinä mielessä, että rahasi ei tietenkään teknisessä mielessä voi ikinä loppua kesken. Kuitenkin oikein huonojen vuosien sattuessa kohdalle saatat joutua leikkaamaan alkuperäisen nostomääräsi (euroina) puoleen alkuperäisestä ja säilyttämään tämän nostotason vuosikausia. Katso esimerkki täältä.

Dynaamiset säännöt ovat kuitenkin hyvä keino hahmottaa millaista sopeutusta kulutasoon pahimmillaan vaaditaan vuosina jolloin sijoitustuotot ovat heikkoja. Pystytkö esimerkiksi pahimmassa tapauksessa vähentämään alkuperäisen euromääräisen noston puoleen muutaman vuoden ajaksi ja joko pärjäämään tällä tai tarvittaessa hommaamaan ylimääräistä tuloa muualta?

Kirjoituksen toisessa osassa käsittelen aikaiselle “eläkkeelle” pyrkivän henkilökohtaisen tilanteen ja ominaisuuksien vaikutusta siihen kuinka suuren riskin rahojen loppumisesta kukin voi haluta kantaa.

Seuraa Twitterissä @Rahaviisas

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *